"Monseigneur", selitti kreivi, "minä en suoranaisesti suojele sitä henkilöä, josta tulin teille puhumaan; muuan ystäväni vain tahtoo tehdä hänelle tämän palveluksen."
"No, se on toista; ja mikä se ystäväsi suojatti on nimeltään?"
"Kreivitär la Baume le Blanc de la Vallière, nykyään jo leskiherttuattaren saattueessa."
"Uh, hän ontuu!"[52] äännähti Lotringin junkkari venyttäytyen mukavampaan asentoon.
"Ontuuko!" ähmistyi prinssi. "Ja hän esiintyisi alituiseen madamen näkyvissä? Kautta kunniani, ei, se olisi liian vaarallista raskauden sattuessa."
Lotringin junkkari remahti nauruun.
"Herra chevalier", virkkoi de Guiche, "te ette menettele oikein, sekaantuessanne vastustamaan anomustani."
"Ah, suokaa anteeksi, herra kreivi", vastasi nuori junkkari huolestuen siitä erityisestä äänenpainosta, jonka kreivi oli sovittanut sanoihinsa, "se ei ollut tarkoitukseni, ja luulenkin tämän neidin vaihtuneen mielessäni toiseen."
"Varmasti, — minä vakuutan, että te erehdyitte."
"Kuulehan, Guiche, onko tämä nimitys sinulle tärkeä?" kysyi prinssi.