"Suokaa minulle anteeksi, sire", vastasi upseeri, "mutta noin yksinkertaisessa asussa en osannut aavistaa kuningasta; ja kuitenkin, kuten minulla oli kunnia mainita teidän majesteetillenne, näin kuningas Kaarle I:n… Mutta anteeksi, riennän ilmoittamaan kuninkaalle."
Samassa hän palasi kysymään:
"Teidän majesteettinne varmaankin haluaa, että tämä kohtaus pysyy salassa?"
"En vaadi sitä, mutta jos on mahdollista saada se tapahtumaan hiljaisesti…"
"Mahdollista se kyllä on, sire, sillä minä voin olla käyttämättä ylikamariherran välitystä; mutta silloin teidän majesteettinne tulee suostua jättämään miekkanne minulle."
"Se on totta; minä unohdin, että kukaan ei pääse Ranskan kuninkaan luo aseellisena."
"Teidän majesteettinne saa olla poikkeuksena, jos tahdotte, mutta siinä tapauksessa minun on tehtävä ilmoitus kuninkaan palveluskunnalle, vapautuakseni vastuusta."
"Tässä miekkani, monsieur. Suvaitsetteko nyt esittää käyntini hänen majesteetilleen?"
"Heti, sire."
Ja upseeri riensi koputtamaan välioveen, jonka hänelle avasi kamaripalvelija.