Siinä oli taaskin kova kolaus herttualle, ja aavistamattomana se koski kahta kipeämmin. Hän sopersi, punastui, mutta ei kyennyt vastaamaan millään selvällä estelyllä. Hän oli luullut saavansa pysytellä prinsessan lähimmässä seurassa soutumatkalla, siten viimeiseen asti nauttiakseen kohtalon myöntämistä onnellisista hetkistä. Mutta kuningattaren pyyntö oli nimenomainen käsky. Amiraali oli kuullut sen ja huusi heti: "Pikkuvene vesille!"
Määräys pantiin täytäntöön sillä erityisellä vauhdikkuudella, jota harjoitellaan sotalaivastossa. Mielenkarvaudessaan herttua loi epätoivoisen silmäyksen prinsessaan, rukoilevan katseen leskikuningattareen, vimmaisen vihansalaman amiraaliin. Mutta prinsessa ei ollut näkevinään, kuningatar käänsi pois päänsä, ja amiraali puhkesi nauramaan. Tästä oli korskea herttua jo vähällä hyökätä häneen käsiksi, mutta samassa leskikuningatar nousi seisaalle.
"Lähtekää jo, monsieur", sanoi hän käskevästi.
Herttua malttoi mielensä, mutta katseli vielä ympärilleen ja teki viimeisen yrityksen.
"Entä te, messieurs", hän kysyi ristiriitaisista tunteista tukahtuvalla äänellä, "ettekö lähde kumppaneikseni, herra de Guiche ja herra de Bragelonne?"
De Guiche kumarsi muodollisesti.
"Olen kuningattaren käskettävissä kuten toverinikin", hän vastasi; "teemme niinkuin hän suvaitsee määrätä."
Ja hän vilkaisi nuoreen prinsessaan, joka loi silmänsä alas.
"Suokaa anteeksi, herttua", selitti leskikuningatar, "mutta kun herra de Guiche kerran edustaa täällä kruununprinssiä, tulee hänen isännöidä meille Ranskan puolesta niinkuin te olette tähän asti ollut englantilaisena seurueen johtajana. Hänen on senvuoksi saatettava meitä, ja meidän olisi muuten myönnettävä tämä pikku suosio sille urheudellekin, joka toimitti hänet vaikeana hetkenä luoksemme."
Buckingham avasi suunsa vastatakseen; mutta kenties hän ei saanut selvästi ajatelluksi tai tavannut sanoja mielipiteensä lausumiseksi, joten hän käännähtikin äänettömänä pois kuin huumautunut ja hyppäsi aluksesta suoraa päätä veneeseen. Soutajat hädin ehtivät pidättämään häntä tuiskahtamasta mereen ja kykenivät vaivoin itsekään pysymään veneessä, joka keikahteli kumoutumaisillaan.