"Niin, epäilemättä. Te toimitatte tänne asiamiehen, joka teidän nimessänne vuokraa koko kaupungin, ollenkaan välttämättä niiden ranskalaisten tarpeista, joiden täytyi olla tulossa prinsessaa vastaanottamaan. Se ei ole kovinkaan ystävällistä esiintymistä liittolaiskansan edustajalta, herttua."
"Maa kuuluu ensimmäiselle haltuunottajalle", sanoi Buckingham.
"Ei Ranskassa, monsieur."
"Ja miksei Ranskassa?"
"Siksi, että Ranska on säädyllisyyden kotipaikka."
"Mitä se merkitsee?" huudahti Buckingham niin tulistuneesti, että läsnäolijat peräytyivät odottaen yhteentörmäyksen heti tapahtuvaksi.
"Se merkitsee, monsieur", vastasi de Guiche vaaleten, "että minä olen rakennuttanut nämä asunnot itselleni ja ystävilleni Ranskan lähettiläiden ainoaksi suojaksi, mitä teidän vaateliaisuutenne on jättänyt meille kaupungissa, ja että me myös asumme näissä, ellei voimakkaampi ja hallitsevampi tahto kuin teidän lähetä meitä takaisin."
"Toisin sanoen, me emme ole häädönalaisia, kuten laissa lausutaan", tokaisi Manicamp leppoisesti.
"Minä toivoakseni tiedän sellaisen mahdin, jota kaipaatte, monsieur", vastasi Buckingham kreiville, laskien kätensä miekankahvaan.
Juuri kun Eripuraisuuden jumalatar mieliä tulistuttaen oli kääntämässä kaikki säilät vastakkain, Raoul laski kätensä sävyisästi Buckinghamin olalle.