"Siinäkin on vastausta, monsieur, ja se riittää minulle, siis myönnätte, että te tässä ette mene naimisiin Englannin prinsessan kanssa."
"Sehän toki on selvää, monsieur."
"Suokaa anteeksi, mutta käyttäytymisenne tuotti siihen seikkaan jo epäselvyyttä."
"Mitä oikein yritättekään saada lausutuksi, monsieur?"
Raoul lähestyi herttuaa.
"Teillä on raivostuksen purkauksia, jotka muistuttavat mustasukkaisuuden riivaannusta", hän sanoi ääntänsä alentaen; "ettekö sitä huomaa, mylord? Mutta mustasukkaisuus ei tartu sivulliseen, vaan rakastajaan tai puolisoon; sitä suuremmalla syyllä uskon teidän käsittävän menettelynne sopimattomuuden, mylord, kun nainen tässä tapauksessa on prinsessa."
"Monsieur", huudahti Buckingham, "häpäisettekö madame Henrietteä?"
"Te häntä häpäisette, mylord", vastasi Bragelonne kylmäkiskoisesti, "ottakaa se huomioonne. Vastikään te amiraalilaivassa jo pahastutitte kuningatarta ja kiusasitte amiraalilta kaiken kärsivällisyyden. Pidin teitä silmällä, mylord, ja luulin ensin järjessänne olevan vikaa; mutta sitten olen oivaltanut tuon hullaannuksen todellisen laadun."
"Monsieur!"
"Malttakaa, lisään vielä sanasen. Toivoakseni olen ainoa ranskalainen, jolle salaisuutenne on selvinnyt."