"Missä sitä ei ole."
"Haa, on varmasti!" huudahti kreivi kiihkeänä.
"Sanoppas, mikä sinut saattaakaan niin terävänäköiseksi", kysyi Raoul katsoen häneen tiukasti.
"No", vastasi de Guiche epäröiden, "itserakkaus tietenkin.
"Itserakkaus! Se on kai liian pitkä sana, de Guiche."
"Mitä tarkoitat?"
"Tahdon huomauttaa, veikkonen, että sinä tavallisesti olet vähemmän apealla tuulella kuin tänä iltana."
"Väsyttää."
"Ei, kuulehan, me olemme yhdessä samonneet sotaretkelle, istuneet ratsailla kahdeksantoista tuntia yhteen menoon ja vielä naureskelleet, kun altamme on sortunut jo kolme ratsua uupumuksen tai nälän menehdyttäminä. Väsymys ei nyt noin painosta mieltäsi, kreivi."
"No, lienen sitten alakuloisena pelkästä äkäännyksestä."