"Totta kyllä, mutta säihkyvät. Hän on myös siro varreltaan."
"Hiukan liiankin hoikka, monseigneur."
"Saattaapa olla. Hänellä on ylväs katsanto."
"Mutta laihat kasvot."
"Hampaat näyttivät lumoavilta."
"Niitä saakin katsella — suu on siksi suuri, Jumala paratkoon! Olin ehdottomasti väärässä, monseigneur: te olette kauniimpi kuin morsiamenne."
"Ja olenko mielestäsi Buckinghamiakin kauniimpi? Sanoppas."
"Oh, olettehan toki, ja näkyypä hänkin sen tuntevan: katsokaa, kuinka hän nyt yhä innokkaampana liehittelee Madamen parissa, jotta te ette riistäisi häneltä tehoa!"
Filip liikahti kärsimättömästi, mutta huomatessaan voitonriemuisen hymynhäiveen junkkarin huulilla hän pidätti ratsunsa käyntiin ja sanoi:
"Miksi muuten nyt puhuisinkaan yhä serkustani? Enkö tunne häntä ennestään? Emmekö ole yhdessä saaneet kasvatustamme, joka päivä seurustelleet keskenämme Louvressa?"