"Sellaisen keskustelun minä ehdottomasti kiellän", vastasi kuningatar jälleen jyrkemmin; "se ei olisi arvosi mukaista."
"No, sittenpä ilmoitankin kantani Madamelle!"
"Oh", virkahti Itävallan Anna muistojen kaihon vallassa, "älä milloinkaan esiinny käskijänä vaimosi edessä, poikani. Voitettu vaimo ei aina ole kääntynyt."
"Mitä siis tehdä?… Pitänee kysyä neuvoa muilta."
"Kyllä kannattaisikin ottaa mukaan teeskentelevät neuvonantajasi, chevalierisi ja de Wardesisi! Ei, jätä asia minun haltuuni, Filip. Sinähän haluat vain, että Buckinghamin herttua vetäytyy loitommaksi?"
"Mitä pikimmin, madame."
"No, lähetä hänet minun luokseni! Myhäile hänelle, älä anna mitään vihiä vaimollesi, kuninkaalle, kellekään. Älä ota vastaan neuvoja muilta kuin minulta. Voi, minä tiedän, mitä neuvojain häiritsemä koti on!"
"Tottelen teitä, äiti", lupasi Filip huojentuneena.
"Ja sinä tulet tyytyväiseksi, Filip. Käy tavoittamassa herttuaa."
"Hoo, se ei olekaan vaikeata, pardieu! Hän on tietysti Madamen ovella odottamassa aamupäivän ensimmäistä vastaanottoa."