"Tahtoni?" mutisi nuori ylimys.
"Niin, herttua."
"Ja… enkö milloinkaan tule takaisin Ranskaan?"
Itävallan Anna mietti tuokion, ja hänet sai jälleen valtaansa raskasmielisyys.
"Minulle olisi mieluista", vastasi hän, "jos palaisitte silloin kun minä muutan nukkumaan ikuista untani Saint-Denisin kappeliin puolisoni vierelle."
"Joka tuotti teille niin paljon kärsimyksiä!" virkahti Buckingham.
"Joka oli Ranskan kuningas", vastasi kuningatar.
"Te olette suopean sydämen elähdyttämä, madame, edessänne on valoisa tulevaisuus, saatte kokea paljon uusia iloja, jotka lupaavat teille monen monta elonvuotta lisää."
"No, siinä tapauksessa paluunne pitkistyy", sanoi kuningatar yrittäen hymyillä.
"Minusta ei ole silloin palaamaan", virkkoi Buckingham kaihomielin, "niin nuori kuin olenkin. Kuolema ei lue vuosia; se on puolueeton nuorta kuten vanhaakin kohtaan."