"Niin juuri, todistajien kuullen, ja näettehän, että he ovat erityistuntijoita kunniakysymyksissä."
"Te ette näy käsittävän hienotuntoisuuttani, monsieur. Olen syyttänyt teitä, mutta salannut asian, josta moitteeni johtuu. En ole puuttunut mihinkään yksityiskohtiin, olen tyytynyt lausumaan julki vihani niille henkilöille, joille minun oli melkein velvollisuutenani saattaa teidät tunnetuksi oikealta kannalta. Te ette ole pitänyt lukua vaiteliaisuudestani, vaikka etunne olisi sitä vaatinut. En tunne tässä teidän tavallista ymmärtäväisyyttänne, herra d'Artagnan."
D'Artagnan pureskeli viiksenpäitänsä ja sanoi: "Minulla on jo ollut kunnia pyytää teiltä selvitystä valituksistanne, monsieur."
"Ihan ääneenkö?"
" Parbleu!"
"Minä puhun siis…"
"Oikein, monsieur", sanoi d'Artagnan kumartaen, "me kuuntelemme kaikin."
"No niin, monsieur, ei ole kysymys mistään minulle tehdystä vääryydestä, vaan isääni kohdanneesta häväistysjutusta."
"Sen olette jo sanonut."
"Niin, mutta on asioita, joihin kajotaan vain epäröiden."