"Miekalla, pistoolilla…"

"Niin väittäessänne ette loukkaa ainoastaan tervettä järkeä, vaan myöskin uskonnon ja kunnian lakeja; te panette alttiiksi monen ihmisen hengen, paitsi omaanne, joka jo tuntuu vakinaisesti uhatulta. Kaikilla muodeilla on oma aikansa, monsieur, ja kaksintaistelut eivät ole enää muodissa, siitä puhumattakaan, että hänen majesteettinsa on nimenomaan kieltänyt ne. Ollaksenne johdonmukainen ritaruuskäsitteissänne tulee teidän vain koreasti esittää anteeksipyyntönne herra Raoul de Bragelonnelle, sanoa hänelle, että te pahoittelette kevytmielistä huomautteluanne ja että hänen syntyperänsä jalosukuisuus ja puhtaus eivät ilmene ainoastaan hänen sydämessään, vaan myöskin kaikessa toiminnassaan. Sen te teette, herra de Wardes, niinkuin minä — vanha kapteeni — äsken nöyristyin maitoparran edessä."

"Ja ellen tee sitä?" kysyi Wardes.

"No, silloin on seurauksena…"

"Minkä te luulette voivanne estää", tokaisi de Wardes hymyillen; "seurauksena on, että teidän johdonmukainen sovittelunne kuitenkin kaikitenkin päättyy kuninkaan käskyjen rikkomiseen."

"Ei, monsieur", vastasi kapteeni tyynesti, "te erehdytte."

"Mitä muutakaan voisi olla seurauksena?"

"Että minä menen puhuttelemaan kuningasta, jonka hyvässä suosiossa olen, — jolle minulla on ollut onni tehdä muutamia palveluksia jo silloin kun te ette vielä ollut syntynytkään ja joka juuri äsken lähetti minulle pyynnöstäni allekirjoitettuna täyttämättömän vangitsemislomakkeen Bastiljin kuvernööriä herra Baisemeaux de Montlezunia varten, — ja että sanon kuninkaalle: 'Sire, eräs mies on kehnosti solvannut herra de Bragelonnea kunniattomalla huomautuksella hänen äidistään. Olen kirjoittanut hänen nimensä lomakkeeseen, jonka teidän majesteettinne on suvainnut minulle antaa, niin että herra de Wardes on nyt lähetetty kolmeksi vuodeksi Bastiljiin.'"

Ja d'Artagnan otti taskustaan valmiiksi vahvistetun määräyksen ja näytti sitä de Wardesille.

Huomatessaan sitten, että nuori mies ei ollut täysin vakuuttunut, vaan piti varoitusta ainoastaan uhkauksena, hän kohautti olkapäitään ja astui kylmäkiskoisesti pöydän ääreen, missä oli kirjoitusneuvot ja kynä, jonka pituus olisi voinut peloittaa itse topografi Portostakin.