" Ma foi, — että siinä tosiaankin on Marchiali!"
"Vieläpä hyvin selvästi kirjoitettuna."
"Se on tavatonta! Minä näen vielä sen määräyksen ja irlantilaisen Seldonin nimen. Minä näen sen. Ah, ja muistanpa, että nimen alla oli mustetahra."
"Ei, siinä ei ole mustetta; ei, siinä ei ole mitään tahraa."
"Oh, kyllä tosiaankin oli! Muistan sen siitäkin, että sormeni hieraisivat läikän päälle siroitettua hiekkaa."
"No, olkoon miten hyvänsä, rakas herra Baisemeaux", huomautti Aramis, "ja mitä tahansa lienettekin nähnyt, määräys on allekirjoitettu, ja siinä käsketään vapauttamaan Marchiali, mustetahroin tai -tahroitta."
"Marchialin vapautuskäsky on allekirjoitettu", toisti Baisemeaux koneellisesti, yrittäen selvittää ajatuksiaan.
"Ja te päästätte matkoihinsa tuon vangin. Jos sydämenne käskee teitä vapauttamaan myöskin Seldonin, niin en sitä lainkaan tahdo vastustaa."
Aramis tehosti tätä lausetta hymyllä, jonka iva lopullisesti karkoitti Baisemeauxin päihtymyksen, antaen hänelle rohkeutta.
"Monseigneur", virkkoi hän, "tuo Marchiali on kaiketikin juuri sama vanki, jota taannoin eräs pappi, veljeskuntamme lähettämä rippi-isä, saapui niin käskeväisenä ja salaperäisesti tapaamaan?"