"Colbertilla on rumat ja synkät, mutta nerokkaat piirteet, otsalle valuva tukka; iso, jykevä, täyteläinen pää. Hän on herra Fouquetin verivihollinen."
"Hänen suhteensa ei meidän tarvitse olla huolissamme."
"Ei, koska teidän ehdottomasti täytyy minulta vaatia hänen karkoittamistaan, eikö niin?"
Täynnä ihailevaa ihmettelyä Aramis tyytyi lausumaan:
"Teistä tulee hyvin mahtava, monseigneur."
"Näette", lisäsi prinssi, "että osaan läksyni mainiosti, Ja Jumalan ja teidän avullanne välttänen kompastuksia."
"Hovissanne on vielä hyvin kiusallinen silmäpari, monseigneur?"
"Niin on, muskettisoturien kapteeni herra d'Artagnan, teidän ystävänne."
"Minun ystäväni, se täytyy myöntää."
"Hän, joka saattoi la Vallièren Chaillotin luostariin, — joka vei Monkin kirstuun suljettuna kuningas Kaarle II:lle — joka on perin hyvin palvellut äitiäni ja jolle Ranskan kruunu on tavattoman suuressa kiitollisuudenvelassa. Vaaditteko minua karkoittamaan hänetkin?"