"Sellaista minä en näe."
"Anteeksi, en ole sulkenut itseäni pois voittajain joukosta, ja jos minä voitan, saat luottaa minuun."
"Kiitos, kiitos!" huudahti Madame.
"Huomannet siis olevasi etusijalla ja uneni jo alkavan saada todellisuuden perusteita?"
"Te annatte minulle tosiaankin toivoa ja luottamusta", myönsi Madame, "ja tällä tavoin voitettuina tulevat rannerenkaat minulle satakertaisesti verremmiksi."
"Illalla siis tapaamme."
"Niin; hyvästi, rakas anoppi!"
Miniänsä lähdettyä Itävallan Anna ryhtyi tarkastelemaan rannerenkaita.
— Ne ovat tosiaankin hyvin kallisarvoiset, — tuumi hän itsekseen, — koska niiden avulla tänä iltana voitan puolelleni sydämen ja saan samalla tietää salaisuuden.
Hän kääntyi tyhjään sivukammioonsa päin ja kysäisi ilmalta