"Joskin hän silti säästää minut."
"Niinkö luulette?" virkahti piispa luoden yli-intendenttiin tutkivan silmäyksen.
"Sydämen vilpittömyyteen uskomatta uskon itse tapahtuman."
Aramis kohautti olkapäitänsä.
"Miksi Ludvig muutoin olisi antanut teidän tuodaksenne äskeisen sanoman?" kysyi Fouquet.
"Hän ei ole antanut mitään toimekseni."
"Eikö mitään!…" huudahti yli-intendentti tyrmistyneenä. "Mutta entä tämä määräys?…"
"Kah, niin, onhan siinä määräys."
Aramis lausui tuon niin kummallisesti, että Fouquet ei voinut olla hätkähtämättä.
"Kas, te salaatte minulta jotakin, sen näen", hän sanoi.