"Yhdennäköisyydestä? Mitä joutavia!"
"Tuon Marchialin täytyy kuitenkin olla hyvin teidän majesteettinne näköinen, koska kaikkien silmät siinä erehtyvät", väitti Fouquet.
"Järjettömyyttä!"
"Älkää sanoko niin, sire. Ihmisten, jotka ryhtyvät uhmaamaan ministerienne, äitinne, upseerienne, koko huonekuntanne katseita, täytyy olla hyvin varmoja yhdennäköisyydestä."
"Tosiaan", jupisi kuningas; "missä ne henkilöt sitten ovat?"
"Vauxissa tietenkin."
"Vauxissa! Sallitteko heidän yhä olla siellä?"
"Kiireellisintä oli mielestäni vapauttaa teidän majesteettinne. Sen velvollisuuden olen täyttänyt. Nyt teemme mitä kuningas käskee. Minä odotan."
Ludvig mietti hetkisen.
"Kootkaamme joukkoja Pariisissa", sanoi hän.