"Me menemme kuninkaan puolesta tekemään jonkun suuren ehdotuksen Atokselle."
"Pyh!" hymähti Aramis.
"Älä sano mitään", lisäsi kunnon Portos koetellen ruumiinsa painolla pysyttää kärryjä tasassa tärskähdysten välttämiseksi; "älä sano mitään, — minä arvailen."
"Niin, aivan niin, ystäväni, arvaile, arvaile!"
Kellon lähestyessä yhdeksää illalla saavuttiin Atoksen luo komeassa kuutamossa.
Tämä ihmeellinen kirkkaus ilahdutti Portosta sanomattomasti; mutta Aramista se näkyi melkein yhtä paljon häiritsevän. Hän mainitsi tästä jotakin Portokselle, joka vastasi:
"Kas, minä arvailen vieläkin: käyntimme on salainen!"
Nämä olivat hänen viimeiset sanansa ajopeleissä. Kyytimies keskeytti heidät lausuen:
"Messieurs, olette perillä."
Portos astui tovereineen rattailta pikku linnan portilla.