Kuului yhtaikaa kaksi huudahdusta, tai oikeastaan kolmekin. Yksi niistä vallitsi toisia, kimakkana naisen kirkaisuna. Toinen äännähdys ilmaisi Raoulin ihmetystä, ja samassa hän pikaisesti löi oven kiinni. Kolmas kumahti Planchetin kauhun ilmauksena.
"Anteeksi", lisäsi viimemainittu, "emäntä jäi juuri pukeutumaan."
Raoul oli epäilemättä todennut Planchetin huomautuksen, sillä hän peräytyi takaisin portaille.
"Emäntä?…" kummeksui Atos.
"Ah, anteeksi, ystäväiseni, minä en tiennytkään, että teillä oli…"
"Siellä on Trüchen", selitti Planchet hiukan punastellen.
"Miten vain suvaitsette, hyvä Planchet; pahoittelen häirintäämme."
"Ei, ei, nouskaa nyt jo kamariin, messieurs."
"Emme millään muotoa", kieltäysi Atos.
"Oh, emäntäiseni on tällävälin ehtinyt…"