Herra Fouquet ja Gourville vaihtoivat silmäniskun. Laivuri huomasi tämän levottomuuden. Gourville kiirehti kääntämään asian toiseksi.
"Joku ystävä", sanoi hän, "joka on lyönyt vetoa saavansa meidät kiinni. Voittakaamme veto, älkäämmekä antako itseämme tavoittaa."
Laivuri avasi suunsa vastatakseen, että se oli mahdotonta, mutta silloin Fouquet lausui ylväästi:
"Jos joku tahtoo meidät saavuttaa, antakaamme hänen tulla."
"Voisi koettaa, monseigneur", ehdotti laivuri arasti. "Hei, pojat, tarmokkaasti! Antakaa uida!"
"Ei", esti Fouquet, "pysähdyttäkää päinvastoin kokonaan."
"Mielettömyyttä, monseigneur", keskeytti Gourville kumartuen kuiskaamaan hänen korvaansa.
"Pysähdyttäkää kokonaan!" toisti Fouquet.
Kahdeksan airoa kääntyi huopaamaan, ja alus seisahtui äkkiä.
Toisen aluksen kahdeltatoista soutajalta tämä liike jäi aluksi huomaamatta, sillä he kiidättivät purttaan niin vimmatusti, että se tuotapikaa saapui musketinkantaman päähän. Fouquet näki huonosti, päivän kilo häikäisi Gourvillen silmiä; ainoastaan laivuri tottuneella, luonnonvoimia vastaan kamppaillessa terästyneellä katseellaan eroitti selvästi naapurialuksen matkustajat.