"En parempaa pyytäisi; mutta kaikki sielut eivät ole samaa maata, ja jos minun pitäisi hauskutella sinun tavallasi, niin kenties juuri ikävystyisinkin hirmuisesti…"
"Joutavia! Koettakaahan aluksi!"
"Miten siis menetteletkään?"
"Oletteko huomannut, että minä toisinaan katoan?"
"Olen kylläkin."
"Erityiseen tapaan?"
"Niin, säännöllisin väliajoin."
"Aivan oikein! Kas vain, te olette pannut sen merkille?"
"Tottahan käsität, hyvä Planchet, että kun ihmiset näkevät toisensa jokseenkin joka päivä, toisen täytyy kaivata, kun toinen on poissa? Etkö sinä ole tietääksesikään, kun minä olen virkatoimissa?"
"Kyllä, silloin on minulla kovin tyhjää, — olen kuin ruumis ilman sielua."