"Mutta joku alushan teillä sentään on?"
"Minulla on viisi; mutta ne ovat kaikki joko Portissa tai Paimboeufissa, ja niiden tavoittamiseen tai tännetoimittamiseen tarvitaan vähintään vuorokausi. Lähetänkö liikkeelle kuriirin? Onko minun se tehtävä?"
"Odottakaa vielä; antakaa horkkanne loppua; olkoon huomiseen."
"Se on oikein… Kuka tietää, vaikka meillä huomenna olisi muuta mielessä", vastasi Fouquet ilman mitään epäilyä enää ja kovin kalpeana.
Kuningas säpsähti ja ojensi kätensä kellonnuoraan, mutta Fouquet ehätti edelle.
"Sire", hän sanoi, "minulla on kuumetta ja vilunväreitä. Jos viivyn vielä hetkenkään, saatan mennä tainnuksiin. Pyydän teidän majesteetiltanne lupaa lähteä kätkeytymään peitteiden alle."
"Te todellakin vavahtelette; se on surkeata nähdä. Menkää, herra Fouquet, menkää. Minä lähetän tiedustamaan vointianne."
"Teidän majesteettinne on ylen armollinen. Tunnin päästä voin jo paljon paremmin."
"Tahdon, että joku tulee teitä saattamaan", sanoi kuningas.
"Kuten suvaitsette, sire; mielelläni nojaisin jonkun käsivarteen."