"Tarpeetonta", virkkoi Fouquet: "miekka kuin miekka, — yhtä hyvin otan Gourvillen, joka odottaa alhaalla. Mutta se ei estä minua nauttimasta herra d'Artagnanin seurasta. Kovin mielelläni muuten näyttäisin Belle-Islen hänelle, joka ymmärtää niin hyvin varustuksia."
D'Artagnan kumarsi ymmärtämättä enää mitään koko hommasta. Fouquet kumarsi vielä ja läksi rauhallisen verkkaisesti kuin huvikseen kävellen.
Päästyään ulos linnasta hän ajatteli:
— Olen pelastettu! Niin, sinä saat nähdä Belle-Islen, kavala kuningas, mutta vasta sitten kun minua ei siellä enää ole.
Sitten hän hävisi. D'Artagnan oli jäänyt kuninkaan luo.
"Kapteeni", sanoi hänen majesteettinsa, "te seuraatte herra Fouquetia sadan askeleen päässä."
"Kyllä, sire."
"Hän palaa asuntoonsa. Te menette perässä."
"Kyllä, sire."
"Vangitsette hänet minun nimessäni ja suljette kuomivaunuihin."