"Se merkitsee, monsieur, että minä luotan teihin."
"Sen hyvin tiedän, sire! Ja turha on siitä tehdä numeroa."
"Huomautin siitä vain senvuoksi, monsieur, että jos tästä hetkestä lähtien tapahtuisi jotakin, — jos herra Fouquet jonkun sattuman kautta pääsisi livistämään… Sellaisia sattumia on nähty, monsieur…"
"Oh, sire, sellaista on usein sattunut muille, vaan ei satu nyt minulle."
"Miten niin?"
"Siksi, sire, että minä juuri tahdoin pelastaa herra Fouquetin…"
Kuningas vavahti.
"Koska", jatkoi kapteeni, "minulla oli siihen oikeus arvattuani teidän majesteettinne suunnitelman ennen kuin vielä olitte siitä minulle puhunut; ja koska herra Fouquet herätti harrastustani, olin silloin vapaa osoittamaan myötätuntoani häntä kohtaan."
"Tosiaan, monsieur, te ette suinkaan varmistuta minua palveluksistanne!"
"Jos olisin hänet silloin pelastanut, olisin ollut aivan viaton. Sanonpa vielä, että olisin tehnyt hyvin, sillä herra Fouquet ei ole paha mies. Mutta hän ei tahtonut; hänen kohtalonsa veti häntä puoleensa; hän päästi vapauden hetken käsistään. Sitä pahempi! Nyt minulla on määräykseni, minä tottelen näitä käskyjä, ja herra Fouquetia voitte jo pitää vangittuna miehenä. Hän on Angersin linnassa, sinne jo kuuluu herra Fouquet."