"Niin, te olette kyllä nerokas mies, ja kun on kysymys sodasta, väijytyksistä, taktiikasta, hyökkäyksistä ja eksytysliikkeistä, — hitto, silloin eivät kuninkaat merkitse mitään teidän rinnallanne; mutta mitä tulee sielunrauhaan, ruumiillisiin tarpeisiin, elämän ryyteihin, jos niin sopii sanoa, älkää lempo soikoon puhukokaan minulle neromiehistä, monsieur, sillä he ovat omia pyöveleitänsä."
"Hyvä, Planchet!" virkkoi d'Artagnan kihelmöiden uteliaisuudesta; "sinä jännität mielenkiintoani ihan tavattomasti."
"Te olette jo nyt vähemmän ikävissänne kuin äsken, vai mitä?"
"Minua ei vaivannut ikävä, mutta hupaisemmalta kuitenkin tuntuu sinun ruvettuasi juttusille."
"Kas niin, hyvä alku! Minä parannan teidät, siitä menen takuuseen!"
"No, se kelpaa!"
"Annatte minun koettaa?"
"Heti paikalla."
"Hyvä! Onko teillä täällä hevosia?"
"On: kymmenen, kaksi-, kolmekymmentä."