"Entä sinä sitten?" vastasi d'Artagnan. "Parooni suvaitsee piileskellä!"
"Niin", sanoi Portos hymyillen jossakin määrin hämmentyneenä, "niin, sinua kai hiukan ihmetyttää että tapaat minut herra Fouquetin luona?"
"Ei toki; mikset sinä voisi kuulua herra yli-intendentin ystäviin? Hänellähän on paljon ystäviä, etenkin lahjakkaiden miesten keskuudessa."
Portos oli siksi vaatimaton, ettei omaksunut tätä kohteliaisuutta itselleen.
"Olethan sitäpaitsi nähnyt minut Belle-Islellä", sanoi hän vain.
"Sitä suurempi syy minun uskoa, että olet herra Fouquetin varsinaisia ystäviä."
"On kyllä totta, että minä tunnen hänet", myönsi Portos ilmeisen neuvottomana.
"Voi, veikkoseni", valitti d'Artagnan, "oletpa käyttäytynyt minua kohtaan kovin pahasti!"
"Kuinka niin?" huudahti Portos.
"Kuinkako? Sinullahan oli niin kaunis työ tekeillä kuin Belle-Islen linnoittaminen, etkä antanut minulle mitään tietoa siitä!"