Kaikkien silmät kääntyivät Mousquetoniin, joka oli murheeseensa vaipuneena.
2) kaksikymmentä ratsu- ja vaunuhevosta, jotka minulla on erityisesti Pierrefondsin linnassa, nimeltään: Bayard, Roland, Kaarle Suuri, Pipin, Dunois, La Hire, Ogier, Simson, Milo, Nimrod, Urgande, Armida, Falsirade, Delila, Rebekka, Jolanda, Finette, Harmo, Liisa ja Musette;
3) kuusikymmentä koiraa jaettuina kuuteen kahlekuntaan, kuten seuraa: ensimmäinen hirvenpyyntiin harjoitettuna, toinen sudenajoon opetettu, kolmas metsäsian ja neljäs jäniksen metsästykseen totutettu sekä kaksi viimeistä valittuina kiinniottajista ja muista talonvahdeista;
4) sota- ja metsästysaseet, jotka ovat talletetut varushuoneeseeni;
5) Atoksen valitsemat anjoulaiset viinini, joista hän ennen piti: bourgogne, bordeaux, sherry ja samppanja, jotka täyttävät kahdeksan kellaria ja kaksitoista kuoppaa eri kartanoissani;
6) tauluni ja kuvapatsaani, joilla pitäisi olla suuri arvo ja joiden paljous ihan väsyttää silmää;
7) kirjastoni, käsittävä kuusituhatta aivan uutta nidettä, joita ei ole milloinkaan avattu;
8) hopeakalustoni ja pöytähopeani, jotka ehkä ovat hiukan käytettyjä, mutta painavat varmaan tuhannesta kahteentoistasataan naulaan, koska töin tuskin kykenin nostamaan arkun, johon ne ovat suljetut, ja jaksoin kantaa sen vain kuusi kierrosta huoneeni ympäri;
9) kaikki nämä esineet samoin kuin pöytä- ja talousliinavaatteet ovat jaettuina niihin asumuksiin, joista olen enimmin pitänyt…
Tässä lukija pysähtyi vetääkseen henkeänsä. Jokainen huokasi, yskähti ja jännitti tarkkaavaisuuttaan. Testamentin toimeenpanija jatkoi: