"Olisin pyytänyt häntä esittämään teille, että Monsieur ja hänen suosikkinsa Lotringin junkkari eivät saisi rankaisematta ryhtyä kunniani ja onneni pyöveleiksi."
"Lotringin junkkari", toisti kuningas, "se synkkäkasvoinen hiiviskelijä?"
"Hän on veriviholliseni. Niin kauan kuin se mies asuu talossani, jossa Monsieur häntä suosii ja antaa hänelle kaiken vallan, minä olen tämän valtakunnan kurjin nainen."
"Siis", sanoi kuningas hitaasti, "te pidätte veljeänne Englannissa parempana ystävänä kuin minua?"
"Toimenpiteet puhuvat, sire."
"Ja menette mieluummin pyytämään apua…"
"Omasta maastani", täydensi toinen ylpeästi; "niin, sire!"
Kuningas vastasi hänelle:
"Te olette Henrik IV:n lapsenlapsi kuten minäkin, ystäväni. Orpana ja lanko, eikö se riitä pohjaksi lihallisen veljen nimitykselle?"
"Toimikaamme siis", virkkoi Henriette.