"Hm, hm!" mutisi Portos.
D'Artagnan ei ollut kuulevinansa; hän muutti puheenainetta.
"Mutta sinähän näyt asuvan täällä jotensakin yksinäisenä, hyvä ystävä?" virkkoi hän.
"Olen aina pitänyt rauhallisuudesta. Luonteeni on taipuvainen raskasmielisyyteen", selitti Portos huoaten.
"Sepä merkillistä", huomautti d'Artagnan; "sitä en ole ennen huomannut."
"Niin olen ollut siitä asti kun aloin lueskella", ilmaisi Portos huolestuneesti.
"Mutta toivoakseni ei sielullinen rasitus ole sentään vahingoittanut ruumiillista vointiasi?"
"Hoo, ei millään muotoa."
"Olet yhä hyvissä voimissa?"
"Liiankin, veikkonen, liiankin."