"Sensijaan että riitaannutatte minut veljenne Kaarlen kanssa olisi teidän tehtävä välimme sydämellisemmiksi kuin koskaan."
"Se on helppoa."
"Oh, ei niin helppoa kuin luulette! Sillä tavallisessa ystävyydessä syleillään ja juhlitaan toisiaan, ja se maksaa ainoastaan suudelman tai vastaanoton, — varsin halpaa siis. Mutta valtiollisessa ystävyydessä…"
"Ah, onko kysymys valtiollisesta ystävyydestä?"
"On, sisareni, ja silloin on syleilyjen ja juhlien asemesta hankittava ystävälleen sotamiehiä ilmi elävinä ja täysissä tamineissa; on tarjottava hänelle täysin varustettuja sotalaivoja tykkeineen ja ruokavaroineen. Siitä seuraa, että kassakirstut eivät aina ole valmiina tällaisiin ystävyydenosoituksiin."
"Oi, olette oikeassa!" myönsi Madame. "Englannin kuninkaan kirstut ovatkin jonkun aikaa helähtäneet keveänlaisilta."
"Mutta te, sisareni, jolla on niin suuri vaikutusvalta veljeenne, saatte ehkä aikaan, mitä joku lähettiläs ei koskaan saavuttaisi."
"Sitävarten minun olisi matkustettava Lontooseen, rakas veljeni."
"Olin sitä ajatellutkin", vastasi kuningas innokkaasti, "ja otaksuin, että sellainen matka tuottaisi teille hiukan huvia."
"Mutta", keskeytti Madame, "on mahdollista, että minä en onnistu yrityksessäni. Englannin kuninkaalla on vaarallisia neuvonantajia."