"No, katsos, kattokruunun pohjassa oli viisi terävää, kullattua koristetta."
"Ai, ai!"
"Ne sakarat tunkeusivat tukkani läpi, jota käytän hyvin tuuheana, kuten näet."
"Onneksi."
"Ja painuivat päänahkaan. Mutta kuulehan kummaa — sellaista sattuu ainoastaan minulle… sen sijaan, että ne olisivat iskeneet siihen lovia, nousikin kuhmuja. Lääkärikään ei ole voinut tyydyttävästi selittää sitä minulle."
"Mutta minä selitän, minä."
"Silloin teet minulle totisesti palveluksen", sanoi Portos, vilkuttaen silmäänsä, mikä hänellä oli jännittyneimmän tarkkaavaisuuden merkkinä.
"Sen jälkeen kun olet ryhtynyt vaivaamaan aivojasi tieteellisillä tutkimuksilla ja tärkeillä laskelmilla, on pääsi ahtautunut liian täyteen tietoja."
"Niinkö luulet?"
"Olen varma siitä. Kun siis pääkuoresi oli jo sullottu halkeamaisilleen, niin se ei enää voinutkaan päästää sisälle mitään uutta ulkonaista, vaan käytti aukkoja liikamäärän laskemiseen pinnalle."