"Et siis pelkää mitään?… Ahaa, kenties vettä?"
"Ei, minähän uin kuin saukko."
"Horkkaako ehkä?"
"Sitä minulla ei ole milloinkaan ollut, enkä usko sitä milloinkaan saavani, mutta sanonpa sinulle erään seikan…"
Portos alensi ääntänsä.
"Sano pois", kehoitti d'Artagnan, sovittaen sävynsä ystävän mukaan.
"Tunnustan sinulle", ilmaisi Portos, "että pelkään politiikkaa ihan kamalasti."
"Hoh, turhia!" huudahti d'Artagnan.
"Älä sano!" jyräytti nyt Portos mahtavalla bassolla. "Olen nähnyt hänen ylhäisyytensä kardinaali de Richelieun ja hänen ylhäisyytensä kardinaali de Mazarinin; toisen politiikka oli punaista, toisen mustaa. En ole milloinkaan ollut sen paremmin tyytyväinen toiseen kuin toiseenkaan laatuun: edelliseen kuului katkaista kaula sellaisilta miehiltä kuin de Marillacilta, de Thoulta, Cinq-Marsilta, Chalaisilta, Bouttevillelta, Montmorencylta, ja toisen mukaista oli hakata maahan joukoittain frondelaisia, joita mekin olimme, veikkoseni."
"Joita me päinvastoin emme olleet", oikaisi d'Artagnan.