"Kartanosi alueella."
"Mutta, herra parooni, eihän minulla ole kartanoa, ei puistoja, ei niittyjä eikä metsääkään."
"Mitä sinulla sitten on?" kysyi Portos; "ja miten siis puhutkaan maatilastasi?"
"Minä en ole sanonut sitä maatilaksi, herra parooni", vastasi Planchet jossakin määrin nöyrtyneenä, "vaan pienoiseksi huvilapaikakseni vain."
"Ahaa, minä ymmärrän!" tuumasi Portos; "sinä olet pidättyväinen puheissasi."
"Ei, herra parooni, minä sanon silkan totuuden: minulla on ainoastaan kaksi vierashuonetta pöksässäni."
"Mutta missä sinun vieraasi siis kävelevät?"
"Ensiksikin kuninkaan metsässä, joka on hyvin kaunis."
"Niin, se on tosiaankin komeata metsää", vahvisti Portos; "melkein yhtä komeata kuin minun metsäni Berryssä."
Planchetin silmät suurenivat.