"Sire", sanoi hän, "minulla on suosionosoitus pyydettävänä teidän majesteetiltanne: Herra d'Herblay ei ole kunnianhimoinen, mutta hän tietää, että hänestä voi olla hallitsijalleen hyötyä. Teidän majesteettinne tarvitsee asiamiestä Roomassa, — vaikutusvaltaista asiamiestä; saattaisi olla hyvä toimittaa herra d'Herblaylle kardinaalin hattu."
Kuningas liikahti.
"Minä en usein esitä anomuksia teidän majesteetillenne", lisäsi Fouquet.
"Sitä sopii miettiä", vastasi kuningas, jolla oli tapana siten ilmaista epäröimisensä. Siihen ei ollut sen enempää sanomista. Fouquet ja Aramis katsahtivat toisiinsa. Mutta kuningas jatkoi:
"Voisihan herra d'Herblay Ranskassakin palvella meitä, — esimerkiksi arkkipiispana."
"Sire", muistutti Fouquet taitavana hovimiehenä, "teidän majesteettinne on ylenpalttisen armollinen herra d'Herblayta kohtaan: arkkipiispan arvo soveltuu kuninkaan hyväntahtoisessa järjestelyssä kardinaalin hatun täydennykseksi, toisen tekemättä mahdottomaksi toista."
Kuningas ihaili ministerinsä mielenmalttia ja hymyili.
"Itse d'Artagnan ei olisi vastannut paremmin", virkkoi hän.
Se nimi oli tuskin mainittu, kun d'Artagnan astui esiin.
"Teidän majesteettinne kutsui minua?" sanoi hän.