"Ei, sire, mutta kyllä minun niittyni ajavat saman asian."
Kuningas siirtyi väliruokiin, päästämättä silti näkyvistään Portosta, joka jatkoi hommaansa entistä halukkaammin.
"Teillä on mainio ruokahalu, herra du Vallon", virkkoi kuningas; "te olette mieluisa pöytäkumppani."
"Totisesti, sire, jos teidän majesteettinne jolloinkin suvaitsisi tulla Pierrefondsiin, niin kyllä me kahteen mieheen söisimme lampaan, sillä teidän majesteetiltannekaan ei puutu ruokahalua."
D'Artagnan antoi Portokselle nasevan potkaisun pöydän alla. Portos punastui.
"Ollessani teidän majesteettinne onnellisessa iässä", sanoi Portos parantaakseen, "minä palvelin muskettisoturina enkä mielestäni koskaan saanut syödä kyllikseni. Teidän majesteetillannekin on hyvä ruokahalu, kuten minulla oli kunnia sanoa, mutta te valikoitsette niin huolellisesti, että teitä ei voi sanoa suursyömäriksi."
Kuningas näytti ihastuvan vastakumppaninsa kohteliaisuudesta.
"Ettekö koettele tätä hyytelöä?" sanoi hän Portokselle.
"Sire, teidän majesteettinne kestitsee minua niin armollisesti, että minä rohkenen puhua suoraan."
"Kyllä, sanokaa, herra du Vallon, sanokaa vain mielipiteenne."