"Koko kohtaus esiintyy selvänä, kun vain kuuntelee teitä."
"Minä olen sen todellakin pannut uudestaan kokoon mielikuvituksessani; pikku poikkeuksia tietysti sattuu."
"Palatkaamme nyt ratsuttomaan taistelijaan. Sanoitte hänen syöksyneen vihollistansa vastaan sillaikaa kun tämä uudestaan panosti pistooliaan?"
"Niin; mutta juuri hänen tähdätessään toinen laukaisikin."
"Ohoo", äännähti kuningas, "ja se osui?"
"Osui kamalasti, sire. Ratsunsa menettänyt kaatui kasvoilleen, edettyään kolme horjuvaa askelta."
"Mihin häntä sattui?"
"Kahteen kohtaan: ensiksi oikeaan käteen, ja sitten sama luoti haavoitti häntä rintaan."
"Mutta miten voitte arvata tuon?" kysyi kuningas ihmetellen ja ihaillen.
"No, pistoolinperä oli aivan veressä, ja siinä näkyi luodin jälki ja kappaleita murskaantuneesta latasimesta. Haavoittunut siis kaikesta päättäen menetti nimettömän ja pikkusormen."