"Nyt, monsieur, kun olette niin hyvin nähnyt taistelun, että ainoakaan yksityiskohta ei ole teiltä jäänyt huomaamatta, sanokaa minulle pari sanaa de Guichen vastustajasta."
"Kah, sire, minä en tunne häntä."
"Mutta tehän näette kaikki niin hyvin."
"Niin, sire", vastasi d'Artagnan, "minä näen kaikki. Mutta minä en sano kaikkea, mitä näen, ja koska se miesparka on päässyt pakosalle, niin sallikoon teidän majesteettinne minun sanoa teille, että minä en häntä anna ilmi."
"Mutta, monsieur, onhan kaksintaisteluun ryhtyminen rikollinen teko."
"Ei minusta, sire", virkkoi d'Artagnan kylmästi.
"Monsieur", kiihtyi kuningas, "tiedättekö mitä puhutte?"
"Täydellisesti, sire; mutta mies, joka taistelee hyvin, on minun silmissäni, nähkääs, kunnon mies. Se on minun mielipiteeni. Te saatatte ajatella toisin, se on luonnollista; te olette valtias."
"Herra d'Artagnan, minä olen kuitenkin käskenyt…"
D'Artagnan keskeytti kuninkaan kunnioittavalla liikkeellä.