"Mutta te tulitte paikalle vähän jälkeenpäin?"
"Niin, sire, noin puoli tuntia myöhemmin."
"Ja missä se sattui?"
"Luullakseni sitä paikkaa nimitetään Rochin-metsikön aukioksi, sire."
"Sehän on metsästäjien tavallinen kokoontumispaikka."
"Sama juuri, sire."
"No, kertokaa minulle, mitä tiedätte siitä onnettomuudesta, herra de Manicamp. Kertokaa."
"Teidän majesteettinne on ehkä jo saanut tietoja ja pelkään, että toistelu väsyttäisi."
"Ei, älkää turhia."
Manicamp silmäili ympärilleen. Hän ei havainnut muuta kuin d'Artagnanin nojaamassa selkäänsä seinälaudoitukseen levollisen, suopean ja hyväntuulisen näköisenä, sekä Saint-Aignanin, jonka kanssa hän oli tullut ja joka yhtä huolettomassa asennossa tuki kyynärpäätänsä kuninkaan tuolinselkään. Hän päätti selitellä.