— Hohoi, — ajatteli d'Artagnan, — eipä tuokaan kelpaa meikäläisen miehen rinnalle.
Ja sitä mietettä seurannut huokaus saattoi merkitä: — Hohoi, missä meikäläiset miehet jo kaikki ovatkaan!
157.
Manicamp umpikujassa.
Samassa palatsinvartija kohotti oviverhoa ja ilmoitti kuninkaan henkilääkärin.
"Ahaa!" huudahti Ludvig; "tässähän herra Valot tuleekin loukkaantuneen luota. Saamme tietoja hänen voinnistaan."
Manicamp tunsi olonsa yhä tukalammaksi.
"Tällä tavoin pääsemme lopulliseen selvyyteen", lisäsi kuningas ja katsoi d'Artagnaniin, joka ei silmäänsäkään räväyttänyt.
Herra Valot astui sisään.
Henkilöiden ryhmitys oli huoneessa ennallaan: kuningas istumassa, de Saint-Aignan yhä nojallaan hänen tuoliaan vasten, d'Artagnan huolettomana seinävierellä, Manicamp jäykästi seisoalla.