"Mutta jonka herra de Saint-Aignan teille mainitsee, sire."
"Niin; te sanotte siis, että se mies on loukannut jotakuta Madamen huonekunnasta."
"Niin, neiti de la Vallièrea, sire."
"Ah!" huudahti kuningas kuin olisi sitä odottanut ja kuin tämä isku kumminkin olisi lävistänyt hänen sydämensä. "Ah, neiti de la Vallièreako herjattiin?"
"En tahdo suinkaan väittää, että häntä oikeastaan herjattiin, sire."
"Mutta toki…"
"Minä sanon, että hänestä puhuttiin sopimattomin sanoin."
"Sopimattomin sanoin neiti de la Vallièresta! Ja te kieltäydytte minulle ilmoittamasta, kuka se hävytön oli…?"
"Sire luulin sen sovituksi ja teidän majesteettinne luopuneen vaatimasta minua ilmiantajaksi."
"Se on totta, olette oikeassa", vastasi kuningas hilliten itään. "Saankin muuten kyllä pian tietää, ketä minun on rangaistava."