"Ne, joilla on siihen oikeus, sire."
"En tunnusta kellekään uhkaamisen oikeutta valtakunnassani."
"Suokaa anteeksi, sire, mutta teidän majesteettinne läheisyydessäkin on kyllin korkeassa asemassa olevia henkilöitä, heidän ollakseen tai luullakseen olevansa oikeutettuja saattamaan turmioon tytön, jolla ei ole tulevaisuutta, ei varallisuutta, ei mitään muuta kuin maineensa."
"Ja miten hänet saatettaisiin turmioon?"
"Riistämällä häneltä maine häpeällisellä karkoituksella."
"Oi, mademoiselle", virkkoi kuningas syvästi katkeroittuneena, "minä pidän paljon ihmisistä, jotka puolustautuvat syyttämättä muita."
"Sire!"
"Niin, minulle on tuskallista, sen tunnustan, nähdä tämänlaatuisen, kaiketikin helposti korjattavan asian mutkistuvan moitteista ja syytöksistä."
"Joita te ette siis usko?" huudahti la Vallière.
Kuningas vaikeni.