"Se on hyvin kaukana."
"Ei sillä ole väliä!"
"Sinne on ainakin lieue käveltävää."
"Kyllä minä jaksan!"
D'Artagnan ei vastannut mitään. Pelkästä äänensävystä hän tunsi todelliset päätökset. Hän pikemmin kantoi kuin talutti la Vallièrea. Vihdoin he eroittivat kukkulat.
"Mihin taloon te menette, mademoiselle?" kysyi d'Artagnan.
"Karmeliittinunnain luostariin, monsieur."
"Karmeliittiluostariin!" toisti d'Artagnan kummastuneena.
"Niin, ja koska Jumala on lähettänyt teidät minua matkallani tukemaan, ottakaa vastaan kiitokseni ja jäähyväiseni."
"Karmeliittiluostariin! Teidän jäähyväisenne! Mutta rupeatteko sitten nunnaksi?" huudahti d'Artagnan.