D'Artagnan liikahti.
"Kuningas", jatkoi la Vallière, "ei tiedä hankkeestani."
"Kuningas ei tiedä…?" huudahti muskettisoturi. "Mutta mademoiselle, ajatelkaa toki paremmin; te ette ota lukuun tekonne kantavuutta. Kukaan, varsinkaan hovilaiset, ei saa tehdä mitään kuninkaan tietämättä."
"Minä en enää kuulu hoviin, monsieur."
D'Artagnan katseli tyttöä yhä enemmän ihmeissään.
"Oh, älkää käykö levottomaksi, monsieur", lisäsi tämä, "kaikki on harkittu, ja ellei olisikaan, niin on jo myöhäistä peruuttaa päätöstäni. Askel on otettu."
"No, oli miten oli, sanokaa nyt sitten, mademoiselle, mitä minulta haluatte."
"Monsieur, pyydän teitä vannomaan sen säälin nimessä, jota ihminen on velvollinen osoittamaan onnettomalle, sielunne jalomielisyyden kautta, ritarikunnianne takuulla, herra d'Artagnan, että te ette sano kuninkaalle nähneenne minua ettekä ilmoita hänelle päämäärääni."
D'Artagnan pudisti päätänsä.
"Miksette?"