"Kah, te otatte puusepän, joka asuntoonne suljettuna paikkoja tuntematta avaa teidän laipionne eli siis neiti de Vallièren lattian."
"Voi, hyvä Jumala!" huudahti de Saint-Aignan kuin huikaistuneena.
"Mikä nyt?" kysyi Malicorne.
"Onpa siinä aika uskalias aatos, monsieur."
"Vakuutan teille, että se kuninkaasta näyttää vain pikku toimenpiteeltä."
"Rakastavaiset eivät ajattele vaaraa."
"Mitä vaaraa te siinä pelkäätte, herra kreivi?"
"Mutta sellainen puhkaiseminen aiheuttaa tavatonta jyryä, niin että koko linna kajahtelee?"
"Hoo, herra kreivi, olen varma siitä, että se sahuri, jonka minä voin teille esittää, ei häiritse vähimmälläkään melulla. Hän leikkaa kuuden jalan neliön rohtimiin käärityllä hienolla sahalla niin sievästi, että työskentely ei kuulu viereisiinkään huoneisiin."
"Hohoi, hyvä herra Malicorne, te ihan huumaatte minut, hämmennätte ajatukseni sekaisin!"