"On totinen tosi, herra de Saint-Aignan, että annan teille täten nauhan ensi armonosoitus-luettelossa ja kenties hyvän herttualäänityksenkin."
"Ainakin saan siten", vastasi kreivi punehtuneena, "mielihyvästä, tilaisuuden näyttää kuninkaalle, että hän ei suotta puhuttele minua toisinaan ystäväkseen, — ja se tilaisuus on teidän ansiotanne, parahin herra Malicorne."
"Etteköhän tule sitä vielä unohtaneeksi?" virkkoi Malicorne hymyillen.
"Minä pidän sitä aina rakkaassa muistissa, monsieur!"
"Minä en kylläkään ole kuninkaan ystäviä, monsieur; minä olen hänen palvelijansa."
"Niin, mutta jos ajattelette, että nuo portaat voivat minulle merkitä sininauhaa,[11] arvelen minäkin puolestani, että ne teille tuottavat aateliskirjan."
Malicorne kumarsi.
"Nyt on siis vain muuttaminen järjestettävä", sanoi de Saint-Aignan.
"Kuningas ei kaiketikaan pane vastaan; pyytäkää häneltä lupaa."
"Riennän heti hänen puheilleen."