"Minulla on sisar, seitsemän tai kahdeksan vuotta itseäni vanhempi. Hän oli Ranskassa naimisissa ja on jo leski. Hänen nimensä on rouva de Bellière."
Raoul liikahti.
"Tunnetteko hänet?"
"Olen kuullut sen nimen."
"Hänkin rakastaa, ja viime kirjeistä näen, että hän on onnellinen; hän saa siis vastarakkautta. Minulla, samoinkuin teille, herra de Bragelonne, on puolet hänen sielustaan, mutta ei suinkaan puolta hänen onnestaan. Mutta puhukaamme teistä. Ketä te Ranskassa rakastatte?"
"Nuorta, suloista, liljanvaaleata tyttöä."
"Mutta jos hänkin rakastaa teitä, niin miksi olette murheellinen?"
"Minulle on kerrottu, ettei hän enää rakasta minua."
"Ette toivoakseni usko sellaista huhua?"
"Se, joka minulle kirjoitti, ei ole piirtänyt nimeänsä alle."