"Ja vieläpä miss Stewartkin, joka sanoo häntä hurmaavaksi ritariksi."
"Kuulkaahan, sire, te olette kylliksi kehunut miss Grafftonia. Puhukaa minulle hiukan Bragelonnestakin vuorostaan. Mutta muuten, sire, te olette viime aikoina käynyt ihmeellisen hyväluontoiseksi. Ajattelette poissaolevia, annatte loukkaukset anteeksi, olette melkein täydellinen. Mistä se johtuu?…"
Kaarle II alkoi nauraa.
"Siitä, että te annatte itseänne rakastaa", virkkoi hän.
"Hoo, kyllä siihen lienee muu syy!"
"No, teenhän toki veljelleni Ludvig XIV:lle mieliksi."
"Esittäkää joku parempi vielä."
"No, oikea syy on, että Buckingham suositteli minulle tätä nuorta miestä, lausuen: 'Sire, Bragelonnen varakreivin hyväksi luovun jo miss Grafftonia tavoittelemasta; tehkää te kuten minäkin.'"
"Oi, herttua on todellakin kunnon mies."
"Kas niin! Hurmaantukaa nyt Buckinghamista. Näyttää siltä, että tänään tahdotte ajaa minut epätoivoon."