"Hoo, tottahan toki… Teidän mielestänne ei kenties olisi mukavaa minun puhua yli-intendentille suoranaisesti niistä kirjeistä?"
"Siinä menetelkää miten mielitte, herttuatar. Herra Fouquet tuntisi itsensä syylliseksi tai syyttömäksi; mutta minun luullakseni hän edellisessä tapauksessa olisi liian ylpeä sitä tunnustamaan, ja viattomana hän taasen peräti julmistuisi sellaisesta uhkauksesta."
"Te järkeilette aina erinomaisesti", sanoi herttuatar nousten.
"Aiotte siis tehdä kuningattarelle ilmiannon herra Fouquetista?" virkkoi Aramis.
"Ilmiannon?… Hui, se on ruma sana. En ryhdy ilmiantajaksi, rakas ystävä; kyllähän te tunnette politiikkaa siksi hyvin, että tiedätte, millä tavoin tällainen asema järjestyy: minä vain asetun rahaministeriä vastaan."
"Niin oikein."
"Ja puoluesodassa — ase kuin ase."
"Tietenkin."
"Kerran päästyäni jälleen sovintoon leskikuningattaren kanssa minä voin olla vaarallinen."
"Siihen teillä on oikeus."