"Miten niin?" kysyi Colbert.
"Tarkoitan, monsieur, että pitäen tätä tilaisuutta käsissäni, en siirrä sitä teidän haltuunne vähemmästä kuin viidestäsadastatuhannesta livrestä."
"Oikein, madame, minä käsitän. Mutta koska olette määrännyt myyntihinnan, tarkastakaamme myöskin tavaran laatua."
"Oh ihan pikku erä: kuusi kirjettä herra de Mazarinilta kuten jo sanoin; mutta näitä alkuperäisiä asiapapereita ei voi suinkaan pitää liian kalliina, jos ne epäämättömästi todistavat herra Fouquetin kavaltaneen itselleen suuria rahasummia."
"Epäämättömästi?" tutkaisi Colbert ilosta kiiluvin silmin.
"Epäämättömästi! Haluatteko lukea kirjeet?"
"Kaikesta sydämestäni! Jäljennökset tietenkin."
"Niin tietysti."
Herttuatar veti povestaan pienen, samettiliivin litistämän paperipinkan.
"Lukekaa", kehoitti hän.