Vanel nousi ihan järkkyneesti tästä niin äkillisesti, niin aavistamattomasti tarjotusta suunnattomasta palveluksesta, kun sitä kannatusta lupasi mies, jonka sanoja kevytmielisimmätkään eivät koskaan pitäneet joutavana puheena.
"Älkää laskeko minusta leikkiä, monseigneur!" lausui hän kuitenkin.
"Joutukaamme, herra Vanel. Sanoitte herra Gourvillen jo puhuneenkin teille herra Fouquetin asiasta?"
"Huomautti siitä myös Pélisson."
"Suoraanko vai viittauksena?"
"Aluksi he lausuivat, että parlamentin jäsenten pitäisi keskuudestaan koota pari kolme miljoonaa herra Fouquetille, suojelijalleen ja etevimmälle edustajalleen."
"Ja mitä te vastasitte?"
"Sanoin puolestani lahjoittavani kymmenentuhatta livreä, mikäli tulisi tarvis."
"Haa, te siis pidätte hänestä?" huudahti Colbert, ja hänen katseessaan leimahti viha.
"En, mutta herra Fouquet on meidän yliprokuraattorimme; hän on velkaantumassa, joutumassa häviöön, ja meidän on pelastettava parlamentin kunnia."