Yleinen nauru tervehti tätä purkausta, saaden la Fontainen punastumaan.
"Anteeksi, anteeksi", virkkoi hän, "minä en ollut sitä unohtanut. Oh, en; minä vain…"
"Sinä vain et enää muistanut", vastasi Loret.
"Siinäpä totuus. Hän on aivan oikeassa. Unohtamisen ja muistamattomuuden välillä on suuri ero."
"Siis", lisäsi Pélisson, "te tuotte sen myydystä tiluksestanne saadun rovon?"
"Myydystäkö? En."
"Ettekö olekaan muuttanut rahaksi maapalstaa?" kysyi Gourville kummastuneena, sillä hän tunsi runoilijan epäitsekkyyden.
"Vaimoni ei tahtonut", vastasi viimemainittu.
Uutta naurua.
"Mutta matkustittehan sitä varten kuitenkin Château-Thierryyn?"